Koronarajoitukset lasten ja nuorten harrastustoiminnassa

Uusi vuosi toi tullessaan tiedon tammikuun 10. päivään aiottujen koronarajoitusten jatkumisesta. Ensimmäisenä omien rajoitusten jatkumisesta kertoi Keusote, joka jatkoi harrastetoiminnan rajoitusten voimassaoloa tammikuun loppuun. Pääkaupunkiseuran koronakoordiaatioryhmä kertoi 5.1.2021 rajoitusten omien rajoitustensa jatkumisesta. Lasten ja nuorten harrastuksien osalta tilanne arvioidaan uudelleen 14. tammikuuta pidettävässä kokouksessa. Keravan kaupunki ilmoitti kaupungin valmiustyöryhmän käsittelevän linjauksia Keravan osalta ja tiedottavansa niistä mahdollisimman pian. 

Henkilökohtaisesti toivoisin Keravan käyttävän harkintaa erityisesti lasten ja nuorten harrastemahdollisuuksien rajoituksien jatkamisessa. Onko lasten ja nuorten harrastamisen tauon jatkaminen todellakin tarpeellista? Lokakuisessa lausunnossa THL totesi, että ”Lasten ja nuorten harrastustoiminnan keskeyttämistä tulee leviämisalueillakin vakavasti harkita.” Marraskuussa Sosiaali- ja terveysministeriö linjasi samoin kuin THL. Kunnat ovat kuitenkin sulkeneet julkiset sisätilat mm. koulujen liikuntasalit. Tästä on seurannut harrastuksen loppuminen suurelle määrälle lapsia ja nuoria.

Ohjattujen harrastusten jäätyä tauolle lapsille ja nuorille on jäänyt vaihtoehdoksi omaehtoinen liikkuminen. Omaehtoista liikuntaa tapahtuu esimerkiksi lenkkeilen, luistellen tai nyt lumen tultua hiihtäen. Tämä ei kuitenkaan korvaa tavoitteellisesti omaa lajia harjoittelevien lasten ja nuorten ohjattua lajitreeniä. Lajinomaisen treenin järjestäminen ulkotiloissa ei kaikissa lajeissa ole mahdollista. 

Toinen haaste on nuorten omaehtoisen harjoittelun säännöllisyydestä sekä tehokkuudesta huolehtiminen. "Kaiken harjoittelun perusta on säännöllisyys" Vain harvalla nuorella on niin vahva sisäinen motivaatio treenaamiseen ja omaan kehittymiseen, että he pystyvät itsenäisesti huolehtimaan säännöllisestä treenaamisesta sekä sen tehokkuudesta. Tähän seurat ovat kehittäneet tueksi mm. etätreenejä sekä valmentajien tekemiä harjoitusohjelmia. Niiden tehokkuus ei kuitenkaan välttämättä ole sama kuin ohjatuissa treeneissä valmentajan läsnäollessa. Rajoitusten aikana joukkuelajeissa joukkueen sisäiset tasoerot kasvavat ja voivat syödä nuoren motivaatiota palata harjoitusten pariin rajoitusten loppuessa.

Olen itse huomannut vanhemman roolin korostumisen näinä poikkeusaikoina omaehtoisen harjoittelun ylläpitämisessä. Nuoren ajasta kilpailevat liikkumisen lisäksi tietokonepelit, suoratoistopalvelut sekä uni ja suoranainen laiskottelu. Ulkoisen motivaation luominen liikkumiselle jää aikuisen vastuulle. Kaikilla vanhemmilla ei välttämättä ole resursseja olla "potkimassa" nuorta liikkeelle, saati olla mukana liikkumassa ja luomassa liikkumisen mahdollisuuksia. Kuinka näille nuorille käy, jotka eivät liiku poikkeusaikana? Palaavatko he ohjattuun harrastustoimintaan rajoitusten päättyessä?

Lasten ja nuorten harrastustoiminnan rajoitukset asettavat seurat haastavaan tilanteeseen. Jo kevään toiminnan katko aiheutti seuroille tulojen menetystä turnausten, kilpailujen ja näytösten jäädessä pois. Samaan aikaan seurat joutuivat perustelemaan harrastusmaksujen perimistä harjoitusten siirryttyä etänä pidettäväksi tai kokonaan tauolle. Taloushaasteet sekä toimintatapojen muutokset ovat tuoneet seurojen toiminnalle valtavia haasteita. Mitä kauemmin rajoitukset jatkuvat, sitä vaikeampi seurojen on pitää jäsenet, sekä jatkaa toimintaansa meidän kaikkien hyvinvoinnin eteen.

Itse aktiivisesti liikkuvan nuoren äitinä toivon, että Kerava näkisi lasten ja nuorten harrastamisen edut. Sallimalla harrastamisen jatkumisen kunta tukisi myös seurojen toiminnan jatkumista.